Pelaajan tie toipumiseen
Miksi mukaan
On monia syitä, miksi tulimme Nimettömiin Pelureihin. Moni meistä tuli, koska ei enää selviytynyt pelaamisen aiheuttamista ongelmista – liittyivätpä ne sitten kouluun, kotiin, työhön, perheeseen tai ystäviin. Yritimme lopettaa omin voimin (joskus perheenjäsenten kovassa painostuksessa), mutta emme onnistuneet yrityksissämme. Olimme päätyneet umpikujaan.
Umpikujassa
Ennen täydellistä umpikujaa oli tapahtunut paljon. Monen koulunkäynti kariutui, moni menetti työnsä ja ajautui ehkä rikoksiin ja vankilaan. Pelaamisen myötä elämänhallinta luisui käsistä. Valehtelimme pitääksemme salassa pakonomaisen pelaamisen. Emme satuttaneet vain itseämme vaan myös läheisiämme kuten tyttö- tai poikaystävää ja perhettä.
Olimme aivan yksin – muut eivät voineet käsittää, ettei mikään eikä kukaan mennyt pelaamisen edelle elämässämme. Vaikka kuinka koetimme lopettaa tai luvata, palasimme aina vanhaan. Jotkut meistä joutuivat todella umpikujaan, jotkut päättivät jo ennen sitä etsiä apua. Molemmissa tapauksissa ainoaksi mahdollisuudeksi jäi yrittää Nimettömissä Pelureissa. Entä nyt? Aivan ensimmäiseksi meidän on syytä unohtaa se väärä käsitys, että näin nuori ei voisi joutua pakkopelaamisen valtaan. Jos yhtään epäilet, onko sinulle käynyt näin vai ei, vastaa rehellisesti seuraaviin itseäsi koskeviin kysymyksiin:
1.Oletko koskaan pinnannut koulusta tai jäänyt pois töistä pelaamisen takia? 2.Aiheuttaako pelaaminen hankaluuksia kotona? 3.Vahingoittaako pelaaminen mainettasi? 4.Pelaatko viimeisenkin euron, vaikka siinä menisi bussiraha tai purilainen? 5.Oletko valehdellut, varastanut tai lainannut saadaksesi rahaa peliin? 6.Etkö haluaisi käyttää ”pelirahoja” jokapäiväisiin menoihin? 7.Tuntuuko sinusta hävittyäsi, että tappiot on tultava pelaamaan plussan puolelle mahdollisimman pian? 8.Onko pelaaminen sinulle tärkeämpää kuin koulu tai työ? 9.Onko sinulla nukkumisvaikeuksia pelaamisen takia? 10.Onko itsemurha koskaan käynyt mielessäsi ongelmien ratkaisuna?
Vaikka tulo Nimettömien Pelureiden palaveriin ja ongelman myöntäminen ventovieraille oli taatusti elämämme vaikeimpia paikkoja, huomasimme pian, että ympärillä on ystäviä. Ensimmäistä kertaa tuntui siltä, että joku ymmärtää. Riippumatta muiden palaverissa olleiden GA-jäsenten iästä, tunsimme, että yhteys voisi syntyä, meillähän oli yhteinen ongelma, pakonomainen pelaaminen.
Tajusimme, että meidän oli ensimmäiseksi myönnettävä pelaamisen pakkomme ja se että toipuminen voi alkaa vain, jos jätämme pelaamisen kokonaan. Tämä koskee siis todella kaikkea pelaamista, kaikkia vedonlyöntejä, rahasta tai ilman rahaa.
Kuuntelimme ja jaoimme kokemuksia. Elämä alkoi nopeasti kohentua, kun päätimme lopettaa pelit ja etsiä apua. Pelot, valheet ja yksinäisyys saivat väistyä.
Tänä päivänä
Tänään, Nimettömien Pelureiden tuella, emme enää halua paeta ongelmiamme pelaamiseen. Uskallamme kohdata todellisuuden emmekä juokse sitä karkuun. Voimme hallita ainoastaan omaa elämäämme. Anna Nimettömille Pelureille mahdollisuus.